Lämmin talvi

Lapin talvi on pitkä, ja luntaa näkee kesälläkin jonkin verran, mutta yltiö lämpimiä kelejä ei silloinkaan saada aikaiseksi. Lapissa eletään nyt kylmimpiä aikoja, ja näkymät ovat huikeat. Ja tässä lumen peittämässä metsässä eletään kuin suoraan postikorttimaisemassa. Lumisella aukiolla, yhden kannon päällä istui vaaleahiuksinen poika. Tämän lapasten väliin kehkeytyi pieni lumipallo, jota hän muotoili katsellen ympärilleen. Tämä nuori mies oli nimeltään Suomi, itse maaherra, jos näin voi sanoa, sillä onhan hän lapissa. Hän oli aivan jäänyt ajatuksiinsa, ettei muistanut ajankulua. Suomi kohotti katsettansa, värähtäen kylmästä.
" Oho, Su-san vielä säikähtää mihin jäin. " hän ajatteli ääneen ja hyppäsi alas kannolta, lähtien astelemaan eteenpäin lumista metsää kohti. Mutta hänen kulkunsa keskeytyi äkkiä, kun maa hänen altansa petti.
Toisaalla, metsän vieressä on mökki, mikä on Suomen naapurimaan, Ruotsin talven vietto paikka. Herra oli hakemassa polttopuita mökin takaa, hän asettaa polttopuut talon edustassa olevaan halkopinoon. Ruotsi vilkaisee taivaalle ja miettii syntejä syviä.
 Hmm.. Suomi sanoi tulevansa käymään illan tullen, mutta ei sanonut tarkkaa kellon aikaa. mies ajatteli, vilkaisi metsälle päin, nähden vain lumen peittämiä kuusia. Hän kääntyi ja asteli sisälle mökkiin. Mies kävi sytyttämässä takkatulen. Toivottavasti hän ilmaantuu, ettei eksyisi matkalla.. No, kyllä hänen pitäisi tuntea paikat, onhan tämä hänen maansa. mies mietti vilkaisten ikkunasta ulos.
" Jospa lähtisin varmuuden vuoksi vastaan, metsä vaikuttaa kuitenkin vähän joka paikasta samanlaiselta. " Ruotsi mietti ääneen, laittaen paksun talvitakin päälle. Hänen astellessa ovesta ulos, mies kuuli metsän suunnalta huudon. " Se kuulosti aivan Suomelta. " hän huudahti hieman, lähtien juoksemaan metsää kohti.
Suomi oli kaatunut rinteellä ja kieri pitkin mäkeä, päästäen huudon törmätessä kiveen. Hän jäi makaamaan maahan, hieroen otsaansa. Poika hengitti hieman raskaammin, yrittäessä nousta edes istuma asentoon. Hän sylki lunta ja muuta roskaa suustansa, päästessänsä istumaan.  Samaan aikaan Ruotsi juoksi suoraan eteenpäin, raivaten vain tietä että löytäisi Suomen. Ilma kylmeni kylmenemistään, aikaa kuluu ja taivas alkaa pimentyä pikkuhiljaa. Mies huuteli Suomea, mutta vastausta ei kuulunut. Mutta sen sijaan, Ruotsi löysi aukion, missä oletti nyt, jos missään, pojan olevan. Suomi yritti nousta seisomaan, etsien samalla katseellansa Ruotsia.
" S-Su-san..? " tämä lausui hiljaa, ja näki pian kun mies juoksi hänen luoksensa. Ruotsi meni kyykkyyn ja katsoi huolestuneesti Suomeen.
" Mitä sinä täällä teet? Ei sinua olisi kannattanut jättää yksin, olisit voinut vaikka eksyä.. " hän sanoi katsoen toiseen, Suomi katsoo hieman epävarmana Ruotsiin. " Oletko satuttanut itsesi? "
" E-en.. en usko. " vaaleahiuksinen vastasi pelästyneen oloisena, jolloin vanhempi mies asetti kätensä toisen olalle. Tämä hieraisi toisella peukalollansa pojan otsaa, huomaten siinä olevan naarmu.
" Kaaduitko sinä? Kykenetkö kävelemään? " hän kyseli huolestuneena, ja katsoi kun toinen osoittaa toista jalkaansa.
" P-polveen sattuu.. M-maa.. maa vain hä-hävisi yhtäkkiä altani.. " Suomi niiskaisi, katsoen itkuisena Ruotsia. Mies hymyilee hieman, katsoen tätä silmiin.
" Onneksi ei pahempaa. Et taida kyetä kävelemään, voin kantaa sinut. " toinen ehdottaa, pyyhkäisten etusormellansa nuoremman pojan silmäkulmasta kyyneliä. Suomi punastuu hieman, ja oli sanomassa jotain, mutta yrittäessä nousta ylös, tämän jalat uhkasi pettää alta. Hän tarrautuu Ruotsia takista kiinni, huohahtaen. Ruotsi ottaa toisen vastaan, ettei tuo kaadu, ja sanoo: " Varo, ettet satuta itseäsi enempää. " Ruotsi nostaa pojan varovasti syliinsä, jolloin tämä kiertää kätensä miehen ympärille, ettei tipahtaisi.
" A-a-anteeksi.. " Suomi mutisi, johon Ruotsi vain sanoi lempeästi hymyillen: " Turhia pyytelet. Kannan sinut mökille, täällä alkaa olla jo kylmä ja pimeä. Toinen nyökkäsi, uikahtaen surkeasti, liikauttaessansa polveaan pahasti.
" Oh, yritä olla liikkumatta. Sinun tulisi levätä ainakin tämä ilta. " hän sanoi rauhoittavalla äänellä, alahuultansa purevalle Suomelle. Ruotsi kantoi koko matkan pojan aina mökille saakka. Hän asetti Suomen sohvalle ja vei heidän takkinsa ja muut ulkovaatteet ulko-oven vieressä olevan naulakon luokse. Ruotsi meni sideharsopaketin kanssa Suomen luokse, vesi varovasti tämän housun lahkeen polven yläpuolelle saakka.
" Näyttää aika pahalta. " hän sanoi, kun paketoi naarmuuntuneen ja mustelmoituneen polven siteeseen. " Kyllä sen pitäisi muutamassa päivässä parantua. " mies selitti, mihin Suomi nyökkäsi varovasti, niiskaisten. Hän veti varovasti käärityn housun lahkeen paikoilleen, mistä poika hieman vinkaisi. Ruotsi yritti rauhoittaa Suomea, pidellen kättänsä hellästi kipeän polven päällä ja katsoen toista silmiin. Poika pyyhki kasvojaan hihaansa ja kiertää toisen katsetta, pyytäen hiljaa anteeksi. Ruotsi kävi hakemassa jalkatuolin ja viltin. Tuolin hän asetti varovasti kipeän jalan alle ja viltin pituudeltansa pojan päälle. Ruotsi katsoi hymyillen Suomeen, joka alkoi punastua taas korviaan myöten. Mies oli istahtanut toisen vierelle, joka hiljenteli nuorempaansa, silittäen toisen poskea hieman. Poika oli hieman hermostuneen oloinen, mutta tämä nojasi päätänsä Ruotsin olkaan. Mies oli asettanut kätensä rennosti toisen takaa, että hänen kämmenensä oli toisen olalla. Ruotsi kosketti kevyesti huulillansa toisen poskea, suudellen sitä hieman. Suomi oli hieman hermostuneen oloinen, mutta tämä rentoutui pian, tuntiessansa toisen sivellessä etusormellansa tämän leukaa. Suomi kääntyi enemmän toisen puoleen, kohottaen kätensä toisen kättä kohti.
" S-Su-san.. " poika sanoi hiljaa, ja heidän kasvonsa kohtasivat. Suomi nojautui lähemmäs Ruotsia, painaen aluksi varovasti huulensa toisen huulille. Heidän suudelmansa kesti siihen pisteeseen saakka, kun poika tunsi hetken kuluttua kipua jalassansa. Toinen nousi takaisin istuma-asentoon, Ruotsin noustessa perässä. Hän katsoi huolehtivaisen näköisenä Suomeen, joka puri alahuultansa kivusta.
" Kyllä jalkasi paranee, älä huolehdi. " hän sanoi rauhoittavasti, vetäen hitaasti toisen kasvoja omiansa, kohti suukottaen kevyesti tätä. He kääntyivät katsomaan molemmat takkatuleen. Suomi hymyili hieman, painaen päänsä miehen rintakehää vasten.
" K-kiitos, Su-san.. " tämä niiskaisi, kuulostaen kuitenkin onnellisena. Ruotsi silitti kevyesti toisen vaaleita hiuksia, hymyillen.
" Eipä kestä. " hänen äänensä oli lempeä, rauhallinen.